Category: Digitalization


Ajokortti älyliikenteen aikakaudella


Suomessa käydään tällä hetkellä keskustelua ajokortin sallimisesta 16-vuotiaille tietyin ehdoin. Liikenneministeriö valmistelee lakiesitystä, jonka pitäisi tulla eduskunnan käsittelyyn ensi syksynä. Myös ajokortin saannin kriteerejä ollaan muuttamassa.

Julkisuudessa esiintyneiden tietojen mukaan nuorille, alle kahdeksantoistavuotiaille kuljettajille, olisi tarjolla nopeusrajoitettuja autoja. Keskustelu käy jo vilkkaana, onko rajoitin sellainen, että esimerkiksi perheen aikuiset voisivat ajaa samaa ajoneuvoa ilman nopeusrajoitetta, vai onko rajoitin kuljettajakohtainen. Kysymys on luonnollisesti toteutustavasta. Tietokoneille ja kodin viihdelaitteille on jo yli vuosikymmenen saanut erilaisia kuluttajaprofiileja, joilla on pyritty suojelemaan lapsia ja nuoria vain aikuisille tarkoitetulta materiaalilta. Samankaltaisen järjestelmän toteuttaminen ajoneuvoon on varsin triviaalia, jos niin vain halutaan. Autoliikkeet ja varsinkin niiden huoltoyksiköt suosisivat varmasti fyysistä rajoitinta, jonka vain ne pystyvät asentamaan. Niiden toiveissa on myydä useampia autoja, joten nopeusrajoitettu auto, mikä loukkaa isän egoa, voi olla pätevä syy ostaa yksi lisäauto perheeseen.

Paljon halvempi ja tehokkaampi ratkaisu olisi kasvojentunnistus. Kamera voi tarkkailla väsymättä kuljettajaa, mikä poistaa tehokkaasti toisten tunnusten käyttämisen auton käyttöönotossa. Se voi toimia tehokkaasti myös varkaudenestolaitteena. Jos mennään vähän pidemmälle, niin kamera voi tarkkailla myös kuljettajan viretilaa ja tunnistaa jopa päihtymistilan. Itse kuljettajien ajotaitojen seuranta tapahtuu autossa olevien sensoreiden avulla, jotka jo tälläkin hetkellä keräävät dataa auton liikkumisesta.

Kuljettajien kehittymisen seuranta koneoppimisella

Sen sijaan, että käymme ensi syksynä eduskunnassa raivoisaa debattia, saako kuusitoistavuotias ajaa 40km/h vai peräti 50km/h, voisimme ottaa yhteiskuntana askeleen eteenpäin ja automatisoida koko asian ja siirtyä älyliikenteen mukana dynaamiseen nopeudenrajoittamiseen.

Tutkimusten mukaan (ResearchGate ja SpringerLink) koneoppiminen voi tunnistaa kuljettajan taidot jo ensimmäisessä mutkassa. Tämä avaa meille mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Sen sijaan, että annamme päätösvallan yksilön ajokyvystä ammattitaitoiselle, mutta inhimilliselle ajokorttikokeen valvojalle puolen tunnin ajelun perusteella, voimme antaa auton itse valvoa kuljettajaansa. Ensimmäisessä vaiheessa kuljettajalla voisi olla käytössään maksiminopeus 40km/h. Kun hän osoittaa riittävää ajotaitoa ja kyvykkyyttä liikenteessä, hänelle voidaan myöntää lisäoikeuksia jotka avaavat hänelle lisää nopeutta, kiihtyvyyttä ja kenties muita rajoitettuja oikeuksia (esimerkiksi pääsyn moottoritielle). Tämä kaikki voi olla liikenneministeriön valvonnassa, koska arviointipäätöksiä tekevä algoritmi voi pyöriä liikenneministeriön palvelimella, minne auto lähettää telemetriikkatietonsa. Jos joku on huolissaan yksityisyydestään, niin mainittakoon tässä, että uudehko autosi lähettää nämä tiedot jo autonvalmistajallesi, ja puhelimesi kertoo valmistajalleen missä menet.

Tämä antaisi meille mahdollisuuden uuteen, dynaamiseen ajajaluokitukseen. Kuljettajan taitojen parantuessa hän saisi lisää ajo-oikeuksia, ja se antaisi nuorille kuljettajille motivaation ajaa mahdollisimman hyvin noustakseen luokituksessa. Kaahailu ja ylinopeudet luonnollisesti vaikuttaisivat negatiivisesti.

Dynaaminen kuljettajaluokitus älyliikenteessä

Potentiaalisesti suurempi pala nieltäväksi on kuljettajatason laskeminen. Kun ajattelemme sellaista nuorta kuljettajaa, joka kaahailee ja ajaa ylinopeutta, kuulostaa kuljettajatason laskeminen oikeudenmukaiselta rangaistukselta. Entäpä ikääntyneen kuljettajan hidastuneet refleksit? Itse 46-vuotiaana olen vielä liian nuori ostamaan Bugattia, mutta tarpeeksi vanha ymmärtämään, että refleksini hidastuvat. En tiedä minkälaiset refleksini ovat verrattuna muihin kuljettajiin, mutta jos kaikki autot lähettäisivät tätä dataa kuljettajistaan liikenneministeriön palvelimille, olisi mahdollista verrata ajokykyjäni muihin kuljettajiin eikä pelkästään nuorempaan versioon itsestäni. Tällaisen järjestelmän avulla olisi helppoa poimia liikenteestä sellaiset yksilöt, joiden ajokyky on joko pysyvästi tai väliaikaisesti alentunut. Myös tilannesidonnaiset rajoitteet, kuten pimeys ja liukkaus voitaisiin ottaa huomioon. Ajoluokan laskemiseen voisi johtaa myös esimerkiksi seuraus vakavasta tai toistuvasta liikennerikkomuksesta.

Järjestelmällä voisi olla myös muita funktioita. Taloudellisilla sanktioilla on todettu olevan yksilöä motivoiva vaikutus, joten miksi niitä ei käytettäisi motivaattoreina myös taloudelliseen ajotapaan? Ajoneuvoverotusta ollaan siirtämässä käytön suuntaan, ja nyt olisi mahdollisuus myös korostaa taloudellista ajotapaa. Ajoon kohdistuvaa verotusta voitaisiin porrastaa samankaltaisilla luokilla, joiden perusteella kuljettajaa verotettaisiin. Olen melko varma, että veroluokan mahdollinen alennus motivoisi ajamaan taloudellisemmin muutenkin kuin pelkkien polttoainesäästöjen takia. Muita verotukseen vaikuttavia kohteita voisivat olla esimerkiksi ajaminen joukkoliikenteen reittien suuntaisesti tai kaupunkien keskustassa.

Tämä kaikki saattaa kuulostaa jollekulle science fictionilta, mutta kaikki tämä teknologia on jo olemassa. Sitä ei ole tietääkseni vielä missään otettu käyttöön tällaisena kokonaisuutena, mutta tarvittavat teknologiat ovat jo olemassa. Elon Musk on ennustanut, että kahdenkymmenen vuoden kuluttua ihmiset eivät enää saa itse ajaa autoja. Jos uskoo tähän ennustukseen, voi aiheesta argumentoida, kannattaako tämänkaltaista järjestelmää ottaa käyttöön niin lyhyeksi aikaa. Itse lähtisin kuitenkin siitä olettamuksesta, että siirtymäaika ihmisten ajokieltoon on hieman pidempi kuin kaksikymmentä vuotta.

Varmaa kuitenkin on, että olemme siirtymässä älyliikenteen aikakauteen, ja keskustelun pitäisi olla samalla tasolla. Meidän tulee ajatella koko liikennejärjestelmä täysin uusiksi joka tapauksessa. Esimerkiksi kysymys siitä, onko reitinvalinta enää kuljettajan vai navigointiohjelman päätettävissä, saa uuden ulottuvuuden, kun ajatellaan että kaupungin koneälyn ohjaama liikennejärjestelmä valvoo jatkuvasti kaupungin liikennevirtoja ja ohjaa ajoneuvojen reititystä reaaliaikaisesti.

En sano, että meidän pitäisi luoda tämänkaltainen järjestelmä, mutta ensi syksyn eduskuntakeskustelu olisi paljon mielenkiintoisempaa seurattavaa, kun liikenneministerimme esittäisi tämänkaltaisen vaihtoehdon, sen sijaan että kansanedustajamme keskustelevat siitä, saako kuusitoistavuotias nuori ajaa yli 40km/h, vai johtaako se eriarvoistumiseen yhteiskunnassamme?